Grimmin sanat (2010, suom. 2015) kuuluu niiden kirjojen joukkoon, joihin on lyöty leima: "mahdotonta kääntää". Grassin muistelmatrilogian (Sipulia kuoriessa, Taikalaatikko) viimeinen osa on kertomus Grimmin veljesten suurhankkeesta, saksan kielen sanakirjan laatimisesta. Maailmalla parhaiten satujen keräilijöinä ja julkaisijoina tunnetut veljekset pistivät työnsä käyntiin 1830-luvulla, mutta eivät koskaan ehtineet saada hankettaan valmiiksi. Sanakirjan täydellinen laitos ilmestyi vasta yli sata vuotta myöhemmin 1960.
Grass kertoo tarinan sanakirjan synnystä lomittaen mukaan omaa henkilökohtaista historiaansa sekä kuljeskelua saksalaisen kulttuurin, yhteiskunnan ja politiikan jäljillä. Kirja on "rakkaudentunnustus" kirjaimille, sanoille ja lauseille, joita on käytetty niin hyvän kuin pahan palvelukseen. Vaikka kaikki muu ympärillä tuhoutuu ja muuttuu, kirjoitettu kieli elää ja vaikuttaa.
Grassin viimeisessä ollaan siis kirjailijan työn ytimessä ja ennen kaikkea saksan kielen ja kulttuurin sydämessä. Rakenteellisesti se myös seuraa sanakirjan alkuunsaattajien työtä kuin suurennuslasin takaa katsoen. Kirjaimesta A lähdetään liikkeelle ja siitä edetään sanontojen, lainausten, korvamerkittyjen merkitysten ja siteerausten kautta eteenpäin. Mutta kiitos matkalla tehtyjen koukkausten, pysähdysten ja maisemaan luotujen silmäysten, kirjasta muodostuu kokonaisuudessaan eräänlainen sentimentaalinen matka kirjoittajan, kansakunnan ja aikakausien mielensyvänteisiin. Jacob ja Wilhelm Grimmin potrettiin lomittuu niin Grassin kuin kirjallisen kulttuurimme siluetti.
Suomisen ansiosta Grassin teokseen syntyy myös vielä yksi ulottuvuus, joka on näkyvissä vain meille suomalaisille lukijoille. Teoksen loppupuheenvuorossa kääntäjä astuu esille ja paljastaa panneensa kirjaan "osin omiaan". Tämä tapahtuu kylläkin kirjailijan luvalla. Grass esitti alkuteoksen ilmestyttyä toivomuksen, että kääntäjät tarttuisivat kirjaan rohkeasti. Hän antaa heille vapaat kädet. Poistot ja lisäykset ovat tervetulleita!
Hetken emmittyään Suominen tarttui haasteeseen ja syntyi teos, johon sopisi hänen mielestään alaotsikko: "Suomen kielelle sovittanut Oili Suominen." Saksankielinen kielipeli on siis vaihtunut suomenkieliseen, mutta pelin (ja leikin) henki on pyritty säilyttämään samana. Lopputulos on luettavissa kirjan sivuilta. Kuten Suominen itsekin toteaa, kun kirjailija alkutekstissään leikkii sanoilla, pohdiskelee ja tutkailee niitä, tai rientää, kiitää sanasta toiseen kuin selailisi sanakirjaa, kääntäjä yrittää parhaansa mukaan tehdä saman, mutta ehkä hieman toisin keinoin.
Grassin Grimmin sanat on siten Oili Suomisen suomenkielinen tulkinta Grassin saksankielisestä alkuteoksesta. Kääntäjän työtä kuvatessaan Suominen löytää musiikista vastaavuuden. Ei vain Grassin kaltaisen kirjan kohdalla vaan ylipäätään, kääntäjä pistää peliin kaiken taitonsa ja persoonansa. "Kirjailija on säveltäjä, joka luo tarinan, sen melodian ja rytmin, kääntäjä puolestaan soittaa ja tulkitsee: hän on sekä kapellimestari että solisti."
Suomisen tulkinta palkittiin Agricola-käännöspalkintoehdokkuudella 2016. Raadin perusteluissa todetaan, että Suominen on sovittanut Grassin kielipelistä "taidokkaan suomenkielisen version ja osoittanut jälleen kerran, että kääntämisen mahdottomuus voi olla kääntäjälle myös kutkuttava haaste tehdä mahdottomasta mahdollista".
Tähän ei minulla ole mitään muuta lisättävää kuin: Kuunnelkaa itse!
---
Günter Grass: Grimmin sanat. Suom. Oili Suominen. Teos 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti