Nimestään mies tunnetaan

James Bond aloitti kirjallisen vaelluksensa Ian Flemingin kirjoissa kuusikymmentä vuotta sitten. Huhtikuussa 1953 ilmestyi Casino Royale, jonka ensipainos myytiin muutamassa viikossa loppuun. Myös kriitikot olivat kirjasta hyvillään. Flemingin juonenkuljetustaitoja ja älykästä huulenheittoa ihailtiin laajalti, vaikka oli niitäkin, joiden mielestä tarina oli hieman lapsellinen.


Kirjatriviasta pitäville on nyt kerrottu, että Fleming harkitsi hetken aikaa käyttävänsä sankaristaan myös nimeä James Secretan. Kyseessä olisi ollut peitenimi, jota tämä käyttäisi ollessaan salaisissa tehtävissä maailmalla. Ystävilleen ja työkavereilleen hän olisi edelleen Bond. Romaanin varhaisesta käsikirjoituksesta löytyy kohtaus, jossa Bond esittelee itsensä CIA:n agentti Felix Leiterille. "Nimeni on Secretan. James Secretan."

Ehkä aliaksen käyttö ei kirjailijankaan mielestä ollut lopulta niin hyvä ajatus, että siitä olisi ollut syytä pitää kiinni. Secretan häipyi ennen kuin painoon asti oli päästy, ja aikamme yksi tunnetuimmista repliikeistä sai nykyisen muotonsa.

Mikä on hyvä, joskin jokseenkin tarpeeton asia edes tietää.

Joycegate

James Joyce on modernin romaanin suuria nimiä ja nykypäivän Irlannin yksi tärkeimmistä kulttuuriturismin pyydyksistä. Tämä siitä huolimatta, että Joyce inhosi Irlannin katolista ahdasmielisyyttä ja vietti suurimman osan elämästään vapaaehtoisessa maanpaossa.

Mutta samaanhan porukkaan Joyce menee kuin muutkin vääräleuat, Jonathan Swift, G. B. Shaw tai Oscar Wilde. Kuuluvasti räksyttävillä ja potkituilla lienee taipumus saavuttaa jossakin vaiheessa urakehitystään nostetta kansakunnan kaapin päälle. Mieluusti tosin vasta kuoleman jälkeen.

Joyce on Dublinin omia poikia, joka tepastelee niin patsaana kuin kuvina kaikkialla kaupungissa. Viimeisin käänne kirjailijaparan joyceaanisessa vaelluksessa on hänen päätymisensä kymmenen euron kolikkoon. Juhlaraha laskettiin markkinoille viime viikolla ja parissa päivässä koko 10 000:n erä oli myyty loppuun (á 46 e).

Kolikossa on Joycen kasvot ja päälaen paikalla aaltoilevat kiharoiden lailla sanat, jotka on otettu kirjailijan pääteoksesta Ulysses (1922). Kolikon toiselta puolelta löytyy Irlannin kansallissoitin lyyra sekä maan nimi iiriksi.

Kaikki hyvin siis. Runoilija päästelee päästään ikiaikaista sävelmää, jossa nykyhetki kohtaa historian ja kansakunnan muistin.

Paitsi, että ei. Aika pian näet huomattiin, että kolikkoon kaiverrettu lainaus romaanista on virheellinen. Mukana on ylimääräinen artikkeli ("the"), joka ei tietenkään muuta mitenkään itse lainatun lauseen sisältöä, koska yhteyksistään irroitettuna lause jää muutenkin käsittämättömäksi. Mutta romaanin ensipainoksesta ei tuota metallin pintaan uurrettua kolmen kirjaimen pätkää löydy, mikä kirjailijan oikeuksia valvovan lapsenlapsen, Stephen Joycen mukaan kertoo hyvin siitä, miten välinpitämättömästi ja yliolkaisesti hänen isoisäänsä on Irlannissa aina suhtauduttu.

Sitaattivirhe on vain yksi lenkki pitkässä nöyryytysten ketjussa, joka alkoi jo Joycen hautajaisista vuonna 1941. Irlanti kun ei lähettänyt sinne virallista edustajaansa. Stephen Joyce ei myöskään ole innostunut nyt painettuun kolikkoon hahmotellusta muotokuvasta isoisästään ("ei ole näköinen") puhumattakaan siitä, että kolikon julkaisupäivä on James Joycen puolison Nora Joycen kuoleman vuosipäivä.

Joycen perikunta ei suinkaan ole yksimielisesti tuomitsemassa valtiovallan varmaankin viattomia pyrkimyksiä ylläpitää suuren poikansa muistoa. Kirjailijan veljenpoika Robert Joyce on vakuuttunut dublinilaisten halusta kunnioittaa James Joycea ja ylpeydentunteesta tämän tuotantoa kohtaan. Mitä tulee kiusalliseen virheeseen, Robert muistuttaa, että romaanistaan kirjailija itse löysi painoksesta toiseen aina uusia lapsuksia suhtautuen niihin kuitenkin ymmärtävästi.

Joyce täytti loppuelämänsä vuodet, viikot ja tunnit kirjastaan virheitä etsien ja niitä korjaillen. Yhtenä seurauksena kolikkoskandaalista voi hyvinkin olla se - kuten eräskin Joyce-tutkija on todennut - että ne, joita asia kovasti vaivaa, voivat nyt raaputtaa tuon kirotun ylimääräisen artikkelin pois ja astua hetkeksi sankarinsa nahkoihin.

Puhumattakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsee kolikon keräilyarvolle.  

Onni on oma kirja

Alison Baverstock on brittiläinen tutkija, kustantaja, opettaja ja tietokirjailija, jonka viimeisin teos Naked Author - A Guide to Self-Publishing (2011) käsittelee omakustantamisen käytäntöjä. Kirjaan sisältyviä oivalluksia Baverstock on koonnut äskettäin myös blogiinsa.

Baverstockin mielestä kirjakustantamisen kentällä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut kulttuurinen käänne, jossa juuri omakustantajat ja omakustanteet ovat olleet avainasemassa. Näiden toimesta jako ammattilaisiin ja harrastajiin - niihin joilla on kustannusalan taito hyppysissään ja niihin, joilla sitä ei ole - on käytännössä häipynyt. Kuka tahansa voi julkaista kirjan ja löytää sille lukijoita.

Niin tässä kuin muissakin blogeissaan Baverstock nostaa esille lukuisia alaa muokanneita näkökohtia, jotka ovat perua siitä teknologisesta murroksesta, jossa kulttuuria (ja historiaa) tänään tehdään. Näitä ovat ihmisten lisääntynyt tietoisuus kirjakustantamisen käytännöistä (miten julkaista kirja) sekä riippumattomuus kustannustalojen ohjelmapolitiikasta (ihmiset kirjoittavat sitä, mitä haluavat lukea). Kiitos sosiaalisen median ja kirjallisuuden huomioarvon, kirjailijat eivät tänään myöskään välttämättä tarvitse kustantajan markkinakoneistoa itsensä ja lukijan väliin. Lukijat löytyvät verkosta tai messuilta tai lähipiiristä, joka suhtautuu suurella mielenkiinnolla omakustanteena julkaistuun matkakirjaan, valokuva-albumiin, keittokirjaan, muistelmateokseen tai jännitysromaaniin.

Kirjan kustantaminen on muutakin kuin rahan ansaitsemista, Baverstock muistuttaa. Kirja on esine, joka tuottaa iloa tekijälleen, riemastuttaa sisällöllään ja auttaa siirtämään asioita jälkipolville. Kysymys on kulttuuriperinnön jakamisesta. Tämän tueksi on jo olemassa  muitakin tuotantomalleja kuin perinteiset kustannustalot. Kustantamisen käytäntöjä helpottavat lukuisat omakustantamiseen opastavat oppaat, kirjoittamistyötä ohjeistavat palvelut, joiden vanavedessä kehitetään myös uudenlaisia kirjoittamisen tapoja (ryhmä- ja vertaisarviointi), sekä painotyöhön, markkinointiin ja myyntiin erikoistuneet tahot.

Vaikea itse asiassa sanoa, mihin ammattikustantajaa enää tarvitaan. Kirjan kustantamiseen liittyvät toiminnot kun ovat kaikkien ulottuvilla. Omakustanne pystyy usein myös reagoimaan ympäristön tarpeisiin nopeammin. Baverstock on sitä mieltä, että on aika luopua ajatuksesta, että vain lahjakkaimmat kirjoittajat saavat tekstinsä julki kaupallisten kustannustalojen kautta. Näiden ohitse julkaistut kirjat voivat tänään olla ammattimaisesti tuotettuja ja laadukkaita. Niissä saattaa hyvinkin olla iduillaan se, mistä on vasta tulossa valtavirtaa.

Mutta se, mitä kaikki, niin ammatikseen kuin satunnaisesti kirjoja kustantavat ja ennen kaikkea kirjoittajat tarvitsevat, on kunnon kustannustoimittaja, Baverstock muistuttaa. Tämän ammattikunnan palvelut on monissa kustannustaloissa ulkoistettu, tai niitä ei ole lainkaan, mikä näkyy kirjan ostajalle ja lukijalle niin kirjan ulko- kuin sen kieliasussa - lähinnä edellämainittujen puutteena.

Valmiissa maailmassa tämäkään ei onneksi ole ongelma: entiset ja poispotkitut, koulutetut ja syntymälahjakkaat kustannustoimittajat ovat nekin tuolla jossakin, odottamassa puhelinsoittoa tai sähköpostia. Ehkä juuri sinulta.

 

 

PS. Suomenkielistä omakustannepalvelua löytyy ainakin täältä: Opus Liberum, Julkaisuapu, BoD

Syöpä menee someen

Skottilaisen Iain Banksin tämänviikkoinen ilmoitus syöpädiagnoosistaan pysähdytti. 59-vuotiaalta kirjailijalta löydettiin sappirakon syöpä ja lukuisia etäispesäkkeitä. Elinajanodote on muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Uutinen kulkeutui nopeasti kaikkialle maailmaan (Suomessa sen noteerasi ensinnä Helsingin Sanomat), eikä vähiten Banksin oman avoimen suhtautumisen ansiosta. Kirjailija sai tiedon sairastumisestaan maaliskuussa ja laati tästä kuukauden kuluttua tiedotteen omille nettisivuilleen. Samassa yhteydessä hän myös perusti sivuston (Banksophilia), jonka tarkoituksena on pitää kirjailijan ystävät ja fanit ajan tasalla siinä, missä taudin kanssa mennään.

Niin politiikan kuin taiteenkin maailmassa elämme uutta avoimuuden aikakautta, jolloin julkisuudessa ja siitä elävien on parempi kertoa kaikki heti kuin vasta myöhemmin tai pakon edessä. Banks ei siis availe tässä mitään uutta latua tai raivaa polkua, kulkeepa väylää, jonka käytöstä on viimeisten vuosien tullut valtaväestön hupia. Sosiaalisesta mediasta on moneksi, myös kuoleman sanansaattajaksi.

Briteissä muutaman muun ohella Terry Pratchett tuli mediaan jo viisi vuotta sitten Alzheimerin taudistaan ja lastenkirjailija Matilda Tristram on twiitannut ja laatinut paksusuolensyöpäänsä kommentoivia sarjakuvastrippejä, joissa käsitellään huumorin keinoin vakavaa aihetta. Sosiaalinen media tuntuukin soveltuvan hyvin terapiakäyttöön, jossa itku ja nauru ja yhteisön tuki ovat vain klikkauksen päässä toisistaan.

Tulevana kesänä Banks julkaisee uuden romaanin, joka saattaa hyvinkin jäädä hänen viimeisekseen. Takana on jo 26 teosta, joista suurinta mainetta Banks on saavuttanut tieteisromaaneillaan. Niiden taitajana häntä pidetään yhtenä parhaimmista (suom. mm. Muista Flebasta, 1993; Pintakuvio, 2012).

Mutta siihen asti, kunnes on lopullisten jäähyväisten aika, asioiden etenemistä voi seurata Banksophilian sivuilta. Ja liittyä, jos siltä tuntuu, niiden satojen joukkoon, jotka ovat halunneet lausua sanasen Banksille itselleen.

Kirjallisuus digittää

Vain menneisyyteen jämähtäneet kirjailijat puhuvat enää kirjoittamisen ja kirjailijantyön

yksinäisyydestä. Tänään kaikki voidaan tehdä yhdessä lukijoiden ja muiden kirjoittajien kanssa. Helpommin ja nopeammin kuin koskaan.

Kanadan Torontossa majapaikkaa pitävä Wattpad on yksi monista, ja yksi suurimmista (ellei suurin) kirjallisuuden ja kirjoittamisen digitaalisista alustoista, joita on viimeisten vuosien aikana noussut uudistamaan olemassaolevia käytäntöjä. 2006 perustetun Wattpadin toimintaideana on jakaa ammatti- ja harrastajakirjoittajien laatimia tarinoita lukijoille. Tarinat ovat luettavissa suoraan verkkoalustalta tai lukijat voivat tilata niitä mobiililaitteisiinsa.

Rekisteröityneitä käyttäjiä Wattpadilla on kuukausitasolla yli 10 miljoonaa. Päivittäin sivustolle ilmestyy tuhansia uusia tarinoita, jotka saavuttavat parhaimmillaan miljoonayleisön. Kaikki kirjallisuuden lajityypit ovat edustettuina fantasiasta, kauhutarinoista, vampyyri- ja fanifiktiosta romanttisiin tai historiallisiin kertomuksiin aina tietokirjallisuuteen ja runouteen.

Suurin osa Wattpadin käyttäjistä on nuorehkoja naisia, joista useimmat myös mieluummin lukevat ja kommentoivat toistensa tekstejä kuin laativat niitä itse. Pohjois-Amerikka on se maanosa, josta alustan asiakkaat lähinnä tulevat.

Kaikki tämä on käyttäjälle ilmaista. Ja mikä vielä parempaa: Wattpadin avulla kirjoittajat ja lukijat muodostavat digitaalisen yhteisön, jossa teksteistä keskustellaan, tarinoita kommentoidaan (myös videolla), kirjoittajia kannustetaan ja voidaan jopa ohjata muokkaamaan tarinaa lukijan haluamaan suuntaan. Kirjallisuuden sarjatuotannon ikiaikaiset periaatteet toteutuvat näin nykyteknologian kuosissa.

Pyhällä hengellä ja kimppakivaa harrastamalla ei silti edes Wattpad elä. Kolmenkymmenen hengen yritys on löytänyt tuekseen muutaman business-enkelin ja sijoitusyhtiöitä, joiden rahakkaat sormet ovat olleet mukana monissa muissakin sosiaalisen median innovaatioissa. 2011 Wattpad nimettiin Kanadan "kuumimmaksi" digitaalisen median yhtiöksi.

Wattpadin kaltaiset verkkoympäristöt ovat otollisia välineitä ennen kaikkea kirjallisuuden intohimoisille lukijoille ja harrastajakirjoittajille. Se julkaisee myös ammattikirjoittajien tekstejä ja pyrkii erilaisten kilpailujen avulla herättämään laajempaa mielenkiintoa sivustolle ladattuja tekstejä kohtaan. Erään tällaisen tuomariksi kutsuttiin kesällä 2012 Kanadan kirjallisuuden huippunimi Margaret Atwood.

Kun kysymys on kävijöiden sivuille sisältöä tuottavasta alustasta, tekijänoikeuskysymykset ovat seuranneet Wattpadia sen ensimmäisistä bittisekunneista lähtien. Joillakin lukijoilla kun on ollut taipumuksena liimata näytille tekstiä, jonka alkuperä on muualla kuin nimetyn kirjoittajan päässä. Ongelma on ja pysyy, vaikka sivuston vastuuhenkilöt ovat pyrkineet minimoimaan ongelmaa kehittämällä erilaisia kopioinnin tunnistavia ohjelmia ja muistuttamalla Wattpadin käyttäjiä oikeudellisista rajoitteista.

Kirjoitettujen tarinoiden ja lukemisen hinku ei maailmalla osoita väsymisen merkkejä. Kyllähän tämä näkyy meilläkin mm. kirjallisuusblogien määrässä. Jotenkin silti tuntuu, että Suomessa ei olla aivan vielä oivallettu kaikkia netin tarjoamia mahdollisuuksia, myös kirjallisen kulttuurin edistämisessä.

Benchmarkkaajille Wattpadin toimintaa esittelevä video löytyy tästä.