27.11.2012

Hei, me teemme kirjan!


Joukkorahoituksen viimeisin isku kirjatuotannon ytimeen tulee Kanadasta, jossa erään ylienergisen kirjantekijän toimesta on pistetty pystyyn tavoite kerätä rahat Hamletin uudelleenjulkaisuun.

Projektin nimi on To Be Or Not To Be ja kyseessä on siis uusintaversio Shakespearen klassisesta draamasta. Jos rahat saadaan kasaan, lopputuloksena syntyy kuvaromaani, jossa lukija kulkee läpi synkän tarinan valitsemiaan tarinapolkuja seuraten joko Hamletin tai tämän rakastetun Ofelian tai murhatun kuninkaan jälkiä.

Aiemmin lähinnä sarjakuvistaan tutun Ryan Northin (s. 1980) kirjaprojekti voi hyvinkin toteutua. Rahaa on kertynyt lyhyessä ajassa yli 150 000 Kanadan dollaria (n. 116 000 euroa) ja tukijoiden määrä lähenee 5 000:tta. North on ylittänyt alkuperäisen tavoitteensa jo moninkertaisesti. Keräys jatkuu jouluaaton korville, minkä jälkeen hänen on lunastettava lahjoittajien toiveet joko digikirjasta tai paperisesta versiosta, riippuen siitä, kuinka paljon rahaa itsekukin projektiin laittoi. Yli tuhannen dollarin luovuttaja saa digi- ja paperikirjan ohella tatuoinnin, julisteen ja ylimääräisen sarjakuvakirjan, jossa mesenaatti itse seikkailee oman elämänsä sankarina. Ja vähän kaikenlaista muutakin lahjapussin täytteeksi.

Valmista tavaraa pitäisi tulla tuutista toukokuussa 2013.

Projektinsa virtuaalisena kotipesänä North käyttää Kickstarteria, maailman suurinta joukkorahoitusalustaa, jonka kotipaikka löytyy Yhdysvalloista. Vastaavankaltaisia luovaa työtä tukevia alustoja löytyy muitakin (ArtistShare, IndieGogo), mutta Kickstarter on näistä tunnetuin ja huomattavin. Muutamassa vuodessa sen kautta on tuettu yli 30 000 luovaa projektia reilun kahden miljoonan ihmisen toimesta.

Northin kirjahankkeesta voi tietenkin olla montaa mieltä. Lukijalle päätäntävaltaa, vaihtoehtoisia juonipolkuja ja loppuja tarjoavia tarinoita laadittiin enemmänkin vuosikymmeniä sitten, kun Gutenbergin galaksi oli vielä voimissaan. Tässä mielessä Northin Hamlet edustaa retroilua, jolla ilmeisesti on tilausta, kun noin moni on valmis antamaan roposensa sen puolesta, että kirja joskus näkee päivänvalon. Ja onhan siinä tietenkin teknologian vaatimat päivityksensä koneisiin ladattavine versioineen ja sarjakuvaromaania muistuttavine ulkoasuineen.

Jutun juju ei ole kuitenkaan kirjassa tai tarinassa tai edes Hamletissa, vaan tuotantomallissa, jossa hyödynnetään jakamisen ja osallistavuuden periaatteita. Mitä enemmän rahaa lukijat Northille antavat sitä upeamman kirjan hän heille tekee. Potin kasvu alkuperäisestä on jo nyt pistänyt Northin palkkaamaan tuotantoon mukaan kirjakuvittajien armeijan ja kehittämään konseptiin oheistuotteiden arsenaalin tyydyttämään tulevaa asiakaskuntaa.

Lopputulos on jotakin yksilöllisen vision ja yhteisöllisen tekemisen välimailla haahuilevaa kulttuurista innovaatiota.

Jos siis kaikki menee hyvin.

Joukkorahoituksella tuettujen projektien ongelmat ovat moninaiset. Suurin osa rahoitusta hakevista ideoista jää toteutumatta sen tähden, että niillä on liian vähän tai liikaa lahjoittajia. Edellisessä tapauksessa projekti tyssää jo alkuunsa, jälkimmäisessä kysyntä puolestaan ylittää tarjonnan. Tavaraa ei välttämättä enää riitäkään kaikille sitä haluaville.

Ja sitten on vielä niitä, jotka lupaavat ja lupaavat, toimittavat tuotteen joko myöhässä rahoittajien käsiin, tai jättävät jopa velvoitteensa täyttämättä.

Mutta uskotaan ja luotetaan, että North vie hankkeensa tyylillä loppuun. Ja että tuotantoon osallistuneet rahoittajat saavat sen, mitä ovat tulleet hakemaan, Hamletin, jossa on mukana, kuten tekijä lupaa, "vitsejä, miekkataisteluita, haamuja", ja joka on muutenkin ihan awesome.

(Siitä, kun aloitin kirjoittaa tätä blogia, Northin kassaan on kilahtanut lähemmäs 3 000 dollaria lisää...)

21.11.2012

Kuolemani jälkeen haluan, että...


Philip Rothin aikomus lopettaa uransa kirjailijana on ymmärrettävä jo siitäkin syystä, että kahdeksankymmenen vuoden kunnioitettava ikäpalkki tulee vastaan ensi vuonna. Eikä tuotannon laajuudessa tai laadukkuudessakaan ole moitittavaa. Joten miksi kirjoittaa, kun kaikki on jo kirjoitettu?

Samaisessa ranskalaislehden haastattelussa, jossa hän toi julki eläkkeelle vetäytymisensä, Roth kertoi lukeneensa kirjalliset tuotteensa viimeisimmästä ensimmäiseen ja päätyneensä sangen myönteiseen loppuarviointiin. Enempään hän tuskin olisi kyennyt. Elämä on ollut pelkkää kirjoittamista ja lukemista, kirjallisuuden opiskelua ja opettamista, mutta nyt on tullut aika viheltää peli poikki. Elämää hallinnut pakko kirjoittaa on väistynyt. Kolmeen vuoteen ei ole syntynyt riviäkään, eikä siis enää tulekaan.

Rothin katse on jo suuntautunut kuolemanjälkeiseen elämään. Testamenttinsa toimeenpanijoille hän on antanut tiukan käskyn noudattaa viimeistä tahtoaan. Sen mukaan Rothin kirjallinen arkisto tulee polttaa. Mitään henkilökohtaista paperia, kirjettä, merkintää ei saa jättää jälkipolvien käsiin. Tämä kaikki siis sen jälkeen, kun hänen elämäkertansa kirjoittaja, John Cheeverin ja Richard Yatesin biografioista tunnettu Blake Bailey (s. 1963), on saanut Roth-biografian kirjailijan kuoleman jälkeen kirjoitettua.

Voi tietenkin olla, että Rothin paperit kokevat Kafkan kohtalon. Että pesänjakajilla on oma näkemyksensä siitä, miten vainajan viimeiseen tahtoon tulee suhtautua. Omatoimiseen kirjalliseen polttohautaukseen Roth ei silti halua ryhtyä. Bailey saa tehdä tutkimustyönsä rauhassa ilman Rothin fyysistä läsnäoloa.

Marssijärjestys on selvä: Roth kuolee (check!), Bailey ryhtyy työhön (check!), Bailey saa elämäkerran valmiiksi (check!), Bailey luovuttaa käyttämänsä aineiston Rothin lakimiehille (check!), jotka tuikkaavat materiaalin tuleen (check!).

Sitten on aika päästää irti, katsoa miten liekki syö paperia ja harmaa savu kiemurtelee New Jerseyn taivaalle kuin suutarina suhiseva ilotulitusraketti.

Rothin tahtotila on tulla muistetuksi kirjoistaan, ei hänen henkilökohtaista elämäänsä tonkivien tutkijoiden mielentilaa määrittävien tulkintojen keppihevosena.


Translate