Pepin isosisko

Muutama päivä sitten ystävämme Peppi Pitkätossu täytti 65 vuotta. Astrid Lindgrenin luoman tyttöhahmon yhteydessä on harvemmin viitattu niihin kirjallisiin esikuviin, joiden myötä Pepistä kehittyi se anarkistinen, vallankumouksellinen ja sovinnaisia tapoja kyseenalaistava karikatyyri, jonka me niin hyvin jo tunnemme.

Eräänä tällaisena toimivat kanadalaisen L. M. Montgomeryn (1874-1942) Anna-kirjat (1908-21), joiden ensimmäinen osa käännettiin ruotsiksi heti ilmestymistään seuraavana vuonna. Punatukkaisesta, pisamanaamaisesta, puheliaasta, herkästä ja vahvan mielikuvituksen omaavasta neidistä tuli esikuva kirjoja nuoruudessaan ahmineelle Lindgrenille, ja myöhemmin myös malli hänen tunnetuimmalle kirjalliselle henkilölleen.

Montgomeryn tavoin Lindgren teki sankaristaan kanssaihmisiä kauhistuttavan ja itsetunnoltaan vahvan hahmon, jossa on kuitenkin kulmikasta toimintaa silottavaa pehmeyttä ja herkkyyttä. Montgomeryn ja Lindgrenin teosten tuotantohistoriassa on niin ikään yhtäläisyyksiä. Nihkeän alun jälkeen kirjojen suosiolle ei ole ollut rajoja. Molempien kirjoja on käännetty kymmenille kielille, myyntiluvut kulkevat sadoissa miljoonissa ja niiden ympärille rakennettu turistibisnes on vaikuttava.

Ruotsissa Lindgreniä alkoi myös 40-luvulla kustantaa sama yhtiö, jonka listoilta löytyivät jo ennen tätä Montgomeryn kirjat.

Kanadalaisten omalla "Pepillä" on siis ikää reilu sata vuotta. Kirjallisuuden maailmassa sukulais-suhteet kuuluvat asiaan. Äidit, isät, sisarukset, serkut ja kaimat seuraavat silmät kovana toistensa tekemisiä ja yrittävät löytää paikkansa meluisassa perheessä. Useimmiten siihen riittää se, että malttaa hetkeksi kuunnella, mitä toinen yrittää sanoa.

Aiheesta lisää: Welt